Kantakrouvin hevoskilpailu
Published on Sat 10 March 2001
Sattuipa kerran eräs matkamies astumaan sisään syrjäisen pienen kylän kantakrouviin. Paikka näytti aivan normaalilta pieneltä olutkuppilalta, lukuunottamatta baaritiskin vieressä seisovaa hevosta ja tiskin päällä olevaa kulhoa, joka oli täynnä hopeakolikoita.
"Mikäs juttu tämä nyt on?" kysyi mies baarimikolta.
Baarinpitäjä selitti, että kyseessä on eräänlainen kilpailu: "Hopeakolikolla saa osallistua, ja joka saa hevosen nauramaan, saa koko tämän kulhollisen hopeakolikoita."
"Ahaa", virkkoi miekkonen, heitti hopeakolikon kippoon, saapasteli hevosen viereen, ja kuiskasi jotain sen korvaan. Hevonen näytti hetken hölmistyneeltä, ja ratkesi sitten nauraa hirnahtelemaan. Matkamies keräsi hopeakolikkonsa, ja meni menojaan.
Myöhemmin, paljon myöhemmin, sattui samainen matkalainen uudelleen saman kylän samaan juottolaan. Vanha tuttu hevonen seisoi baaritiskin vieressä, ja tiskillä oli kulho jälleen täynnä hopeakolikoita.
"Mistäs tällä kertaa on kysymys?" matkamies tiedusteli.
Baarimikko selitti, että tehtävää on sittemmin hieman vaikeutettu: hevonen piti tällä kertaa saada itkemään.
Mies asteli jälleen pollen luo, ja näytti sille jotain. Hevosen pää vaipui alas, ja se alkoi itkeä vollottaa. Mies palasi tiskille, ja tilasi hopeakolikoillaan juotavaa.
Juomaa kaataessaan baarimikko kysyi, kuinka ihmeessä mies oli saanut hevosen sekä nauramaan että itkemään.
Tähän mies vastasi: "Ensimmäisellä kerralla kerroin hevoselle, että minulla on isompi kuin sillä. Toisella kerralla näytin sille omaani."