Korppi ja kettu
Published on Tue 04 February 2003
Korppi istui oksalla leivänpala nokassaan. Pian puun juurelle ilmestyi kettu, joka huomasi korpin ja ennen kaikkea tuon tuhdin leipäviipaleen. Tuumasipa siinä kettu, että söisihän sitä välillä vaikka leipääkin ja rupesi miettimään kettumaisuuksia leivänpalan anastamiseksi.
"Päivää korppi, kaunis ilma tänään", virkkoi kettu korpille.
Korppi ei sanonut mitään, nyökäytti vain päätään tervehdykseksi.
"Kuule, voisitko sanoa, mitä kello on tähän aikaan päivästä?"
Korppi nosti vasemmasta siivestään kolme sulkaa pystyyn.
"Osaatko sanoa, mistä suunnasta siellä ylhäällä tuulee?"
Korppi viittasi siivellään lounaaseen.
"Pirskatin pirskatti, että osaa olla varovainen lintu tuo korppi. Mutta vielä minä sen leipäviipaleen otan, olen minä vain sen verran kettumainen kettu", tuumaili kettu.
Ja sitten ketulla välähti: "Jaa jaa, veliseni, täällä sinä vain istut kaikessa rauhassa ja natustelet leipääsi, ja samaan aikaan vaimosi styylaa esimiehesi kanssa!"
"Mitä helvettiä!" karjaisi korppi, ja samassa leipä putosi alas suoraan odottelevan ketun suuhun.
Mitä opimme tästä? Jos esimiehesi seurustelee vaimosi kanssa, älä nosta siitä metakkaa. Voit menettää leipäsi.